Yhteydenotot:
kalevim9@gmail.com

          Vain ani harvat tietävät tänä päivänä tosiasioita juuta­laisista eli kasaareista. Tämä johtuu siitä, että juutalaiset ovat maailman parhaiten organisoitunut väestö, eräänlainen jät­ti­läismäinen mafia, joka salaa täydellisesti toimintansa ja vai­noaa järjes­telmällisesti niitä, jotka tuntevat heidän toimin­tansa ja luonteensa. Juutalaisilla on tänään suunnaton kansainvälinen valta. Tämän vallan perusteena on juutalaisten kansainvälinen pank­kitoi­minta, tiedotus­väli­neiden omistus sekä kaikissa maissa toi­mivat hyvin organisoidut järjestöt. Juutalaiset omis­tavat lähes kaikki suuret kansainväliset pankit ja kontrolloivat kaikkia USA:n suuria pankkeja, sano­malehtiä, aika­kaus­julkaisuja, tv- ja radioyhtiöitä, filmi­yhtiöitä, kirjan­kus­tantajia ja uutis­toi­mistoja. Myös USA:n ulko­puolella juutalaiset kontrolloivat päivä päivältä yhä enemmän pankkeja ja tiedo­tus­välineitä. 

Näistä asioista vallitsee nykyisin lähes täy­dellinen tie­tämättömyys, sillä juutalaisten mafia on onnistunut aivo­pe­semään mediavallallaan kaikki kansat. Tämän vuoksi, kerron ly­hyesti juutalaisten eli ka­saarien his­toriasta.

Itä-Euroopassa asui 1900-luvun alussa noin yksitoista miljoonaa juutalaista. Mistä he oli­vat tulleet? Heti toi­sen maa­il­mansodan jälkeen juutalaiset perustivat Palestiinaan oman valtionsa Israelin. Tämän oli mahdollistanut YK:n vuoden 1947:n päätös  jakaa Pales­tiina juutalais­ten ja arabien kesken. Israelin luomista juutalaiset perustelivat ”paluulla koti­maa­hansa”. Moni – varsinkin kristitty – uskoi tämän ja siitä tuli vuo­sikymmeniksi eräänlainen oppi: natsien vainot kärsinyt kansa pääsi vih­doin palaamaan kotimaahansa. Palestiinassa vuo­sisatoja asunut seemi­läinen kansa – palestiinalaiset – joutui luopumaan kotimaastaan tämän toisen kansan hyväksi. Tähän YK:n pää­tökseen olivat vaikuttaneet eniten USA:n ja Eu­roopan kristityt, jotka mielsivät juutalaiset muinaisten hep­realaisten jälkeläisiksi ja siten tavallaan oi­keutetuiksi muut­tamaan Pales­tiinaan. Ja tätä käsitystä juutalaiset itse voi­makkaasti tiedotusvälineillään tukivat. Onko Pa­lestiina nyky­ajan juutalaisten esi-isien kotimaa? Olivatko Itä-Euroopan juu­ta­laiset roo­malaisten Palestiinasta karkottamien juutalaisten jälke­läisiä?

Nykyinen historiantutkimus vastaa tähän kysymyk­seen selvästi: Itä-Euroopan juutalaiset ja suurin osa koko maail­man juutalaisista eivät pol­veudu Palestiinan juutalaisista, vaan mahtavasta ka­saarikansasta, joka kään­nytettiin juuta­lai­suuteen noin vuonna 740 j. Kr. (joidenkin tutkijoiden mielestä hieman myöhemmin). Ilman kasaarikansan kään­tymistä juuta­laisuuteen nykyisin tuskin olisi minkäänlaista juuta­lai­suutta tai ainakin juutalaisten määrä olisi kovin vä­häinen. Tätä tosi­asiaa juutalaisten historiasta eivät his­torian oppikirjat eivätkä tieto­sana­kirjat juuri mainitse, paitsi juu­talaisten omat teokset ja jotkut poikkeukset. Mik­si? Jos tämä tieto olisi julkistettu en­nen YK:n yleiskokousta vuoden 1947 lopulla, ei Palestiinaa olisi varmastikaan jaettu eikä Israelin val­tiota olisi syn­tynyt. Mainittakoon, että tätä YK:n päättämää Palestiinan jakoa ei olisi myös­kään syntynyt ilman massiivista lahjonta- ja pai­nostus­kam­panjaa. Vielä viikkoa ennen ratkai­sevaa äänes­tystä Palestiinan jaolle ei löytynyt tarpeeksi puo­lustavia ääniä. Mut­ta viikon sisällä seuraavat val­tiot alis­tuivat muuttamaan kantansa jaon vas­tustajista jaon puolus­tajiksi: Belgia, Ranska, Hollanti, Luxemburg, Uusi Seelanti, Paraguay, Filippiinit ja Hai­ti. Näin saatiin jakoa kannattamaan vaadittu kaksi kol­mas­osaa YK:n edus­tajista (New York Times 26.-30.11.1947).

         Otavan suuri ensyklopedia vuodelta 1982 on niitä har­voja suo­menkielisiä tietosanakirjoja, jotka uskaltavat vih­jaista kasaareihin Itä-Euroopan juutalais­ten esi-isinä: ”kasaa­rit, turkk. kansa, jonka luo­maan suurvaltaan keski­ajan alku­puolella kuului suuri osa et. ja it. Venäjää. K:n valta oli mahta­vimmillaan 700- ja 800-luvulla; ve­näläiset hävittivät sen n. 1000. Johtava luokka ja suuri osa kansaa tunnusti juuta­laisuutta 700-luvulta alkaen. Eräi­den käsitysten mu­kaan suuri osa ns. itäjuutalaisista polveutuu k:sta.”

Kasaarien yllättävää häviämistä historian lehdiltä kuvaa Benjamin Freedman (itsekin kasaa­rien jälkeläinen) kirjas­saan ”The Truth About Khazars” (New York, 1954) seuraa­vasti:

”Vuonna 1948 luennoin Pentagonissa Washingtonissa suu­rel­le joukolle korkeita USA:n up­seereita, jotka pää­osin kuuluivat so­tilas­­tiedustelun G 2 osastoon, rä­jäh­dysherkästä geopoliitti­sesta ti­­­­­­­lan­­­teesta Itä-Euroo­passa ja Lähi-idässä. Silloin kuten nytkin tämä alue oli poten­tiaali­nen uhka maailmanrauhalle ja tämän kansan (ame­­­­rikkalaisten, suom. huom.) turvallisuudelle. Selitin heil­le täy­dellisesti kasaarien sekä kasaa­rikuningas­kunnan alkuperän. Tiesin silloin kuten nytkin, että ilman selvää ja laajaa tietoa tästä aiheesta ei ole mahdollista ymmär­tää tai arvioida oikein mitä on tapahtunut maa­ilmassa vuoden 1917 jälkeen eli Venäjän bol­se­vik­ki­kumouksen jälkeen. Se on ’avain’ tähän ongel­maan.

Puheeni johtopäätökseen reagoi eräs hyvin valpas evers­ti­luutnantti, joka kertoi olevansa yh­den USA:n suu­­rimman ja tie­teellisesti arvoste­tuimman korkea­kou­lun his­torian osaston reh­tori. Hän oli opettanut his­toriaa 16 vuotta. Hänet oli juuri kutsuttu Washingtoniin soti­las­tehtä­viin. Häm­mästyksekseni hän kertoi, ettei hän ollut koko his­torian­opettajan uransa aikana kuullut sa­naa ’ka­saari’, ja kuuli sen nyt ensimmäisen kerran.

Tämä antaa jonkinlaisen kuvan - rakas tohtori Goldstein (jolle kirja oli omistettu, suom. huom.) - siitä, kuinka hyvin tä­mä mysteerinen salainen valta oli onnis­tunut juonessaan pyyhkiä pois kasaarien ja kasaari­kuningaskunnan alkuperä ja historia, jotta maailmalta ja etenkin kristityiltä salattaisiin niin sanottujen ’Itä-Eu­roopan juutalaisten’ todellinen alkuperä ja historia.”

Benjamin Freedman syyttää siis kirjassaan heimoveljiään ka­saa­rialkuperänsä tahalli­sesta salaamisesta, jotta nämä sai­sivat kristi­tyt us­komaan, että heidän alkuperäinen kotimaansa olisi Pales­tiina, vaikka se todellisuudessa onkin jossain Keski-Aa­siassa. Benjamin Freedman kään­tyi heimoveljiään vastaan ja käytti suuren osan omaisuudestaan tie­dot­tamiseen juu­ta­laisten ka­saa­rialkuperästä. Hän ei hyväksynyt, että ka­saarit käyttivät itsestään nimitystä ”juutalainen”, vaan nimitti heitä ”itse-nimitetyiksi juutalaisiksi” (”self-styled Jews”). Freedman piti Israelin perus­ta­mista kaikkien aikojen pahimpana kansain­välisenä rikoksena ja väitti sen johtavan vääjäämättömästi kolmanteen maailmansotaan.

          Kasaarit olivat turkkilais-mongolidinen kansa, joka oli su­kua hun­neille. Kasaarit olivat ko­vasti mieltyneitä sotimiseen ja sen seu­rauksena Aasian muut kansat ajoivat kasaarit län­teen. Kasaarit valtasivat ajan­las­kumme ensimmäisinä vuosi­satoina suuren alueen Mustanmeren ja Kas­pian meren poh­joispuolelta eli Etelä-Venäjältä. Sinne he perustivat suur­vallan alistettuaan alueen 25 maanviljelystä harrastavaa kansaa. Val­ta­kunta oli mahta­vimmillaan 700- ja 800-lu­vuilla, jolloin se oli kiistatta Eu­roopan mahtavin valtio. Noin 1000 j. Kr. venäläiset voittivat kasaarit, jol­loin osa kasaariylimystöstä pakeni Eu­roop­paan, lähinnä Unkariin ja Es­pan­jaan. Mutta varsinainen monimiljoonainen kansa jäi paikalleen ja tästä muodostui Itä-Euroopan ja Etelä-Venäjän kasaariväestö, joka käsitti 1900-luvun alussa noin yksitoista miljoonaa ih­mistä.

Juutalaisen tietosanakirjan mukaan kasaarit olivat ryös­telyyn tai­puvainen ja hyvin kostonhimoinen kansa. Juu­talainen tietosanakirja myön­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­tää myös ns. itäjuutalaisten (aske­nasim) pol­veutuvan kasaareista. Juutalaisen historiantutkijan Arthur Koest­lerin mukaan kasaarit olivat raakoja ja likaisia, eivätkä esim. puhdistautuneet ulostamisen ja vir­t­saamisen jälkeen, eivätkä koskaan vaihtaneet alusvaatteita, vaan an­toivat niiden mädäntyä riekaleiksi. Kasaarien us­kontona oli fallos-kultti eli siittimen palvonta. Noin vuonna 740 j. Kr. (joidenkin tut­ki­joiden mielestä hieman myöhemmin) kasaarikuningas Bulan kyl­lästyi kansansa barbaareihin ta­poihin ja kutsui maahan edustajia kolmesta sen ajan pääus­konnosta eli isla­mista, kris­tinuskosta ja talmudismista, jota viimeksi mainittua on myö­hem­min alettu kutsua juuta­laisuudeksi.

Vallanhimoinen kuningas Bulan mieltyi talmudismiin, jonka har­joittajat saisivat Messiaan tullessa haltuunsa kaikkien kansojen rikkaudet ja kaikki kansat orjikseen. Talmudismista teh­tiin kasaari­val­takunnan vi­rallinen uskonto. Babyloniasta kut­suttiin rabbiineja, jotka perustivat kou­luja Talmud-opetusta var­ten. Koko kasaarikansa mukaan luettuna jään­nökset kasaa­reihin sulautuneista kansoista käännytettiin tal­mu­dis­miin, ja fallos-kultti kiellettiin.

Kasaarivaltakunnan jälkeläiset muodostivat myöhem­min Itä-Eu­roo­pan ja Etelä-Venäjän yksitoistamiljoonaisen jid­disiä pu­huvan juu­talaisväestön, jonka uskonto pohjautui Tal­mudiin. Jiddis on kasaarien kieli, joka on ottanut kirjai­miston heprean kielestä ja paljon lainasanoja muista kielistä, etenkin saksasta. Termi ”juutalaissaksa” on väärä kuvaus jiddisistä, sil­lä vaikka jiddis sisältääkin lainasanoja saksasta, se ei ole germaaninen vaan turkkilainen kieli. Suuri osa kasaari­väes­töstä muutti Länsi-Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan. Nämä ns. as­kenasim-juuta­lai­set polveutuvat suoraan kasaa­reista, ja ns. sefardijuutalaiset osittain Espan­jaan muuttaneista kasaa­reista ja osittain Espanjaan muuttaneista Palestiinan juu­talaisista. Historiallinen tosiasia on, että kasaareista pol­veutuu nykyään yli 90 % maailman juu­talaisvä­estöstä. Lisäksi ka­saarit ovat sulattaneet suurimman osan sefardijuutalaisista itseensä, joten luon­tevaa on puhua kasaareista, kun puhutaan siitä kansasta, joka käyttää itsestään ilmaisua ”juutalaiset”. Tässä tekstissä käytän ”kasaari” ja ”juutalainen” -sanoja sy­nonyymeinä.

          Tsaarinvalta oli uhka Venäjän kasaareille ja kasaarit olivat uhka tsaarinvallalle. Tsaarit eivät päästäneet kasaareita hallit­semaan kauppaa ja pankkitoimintaa, kuten kasaarit olivat tehneet monissa muissa maissa. Kasaareilla oli rajoitetut alu­eet, missä he saivat asua. Kasaarien ja muun väestön välillä oli jatkuvia kah­nauksia, jotka johtuivat useimmiten siitä, että kasaarit taitavina keinottelijoina saivat haltuunsa venäläisten maa­tiloja ja lisäksi he raunioittivat monia tiloja häikäi­le­mättömällä koron­kiskonnalla. Usein puhkesi pogromeja – juutalaisvainoja - joissa ka­saa­reja raa’asti surmattiin.

          Kasaariaktivistit ryhtyivät jo varhain käyttämään murhia poliit­ti­sessa taistelussaan. Kristityn murhaaminen oli Talmu­din mukaan sal­littua ja jopa hyvä teko. Monet tsaarit joutuivat mur­hayritysten kohteeksi, mikä lisäsi poliisitoimia kasaareja vastaan. Kasaarit onnistuivat mur­haamaan tsaari Aleksanteri II:n vuonna 1881. Kasaarien johtama sosia­listisen val­lan­ku­mous­puolueen terroristisiipi murhasi vuosien 1901-1906 välil­lä kuu­­si ministeriä. Tällainen poliitti­sen väkivallan käyttö oli tun­tematonta ve­näläisille. Se oli puhdas kasaariperinne, joka myö­hemmin val­lan­ku­mouk­sessa sai hirvittävät mitta­suhteet.

Aleksanteri II:n murhalla oli ratkaiseva vaikutus tsaa­rinvallan ja juutalaisten - eli siis kasaa­rien - suhteisiin. Murhan jälkeen esiintyi kaik­kialla Ve­nä­jällä juutalaisvastaisia mielen­osoi­tuksia. Tsaarin virkako­neisto muutti siihen asti varsin lempeää suhtautumistaan juutalaisiin. Säädettiin ns. toukokuun lait, jotka rajoittivat mm. juutalaisten muutto-oikeuksia ja oikeuksia opis­kella yliopistoissa. Juutalaisia oli enemmän korkeakou­luissa kuin venäläisiä suhteessa väestön kokoon, mutta nyt heille määrättiin asu­kaslukua vastaavat kiintiöt korkea­kou­luihin. Juuta­laisten oikeutta riistää venäläisiä talon­poikia ja myös muuta juutalaisten lii­ketoimintaa rajoi­tettiin. Toukokuun laeista vuonna 1882 alkoi tsaa­rinvallan ja juu­talaisten välinen taistelu, joka päättyi lokakuun vallan­kumouk­seen. Tästä läh­tien juutalaiset kaikissa maissa toimivat tsaarin Venäjää vas­taan. Roth­schild­ien pankkidynastia julisti sodan tsaarille. Se kieltäytyi antamasta lainoja ja ryhtyi rahoittamaan ulko­maisia tsaa­rin­vastaisia vallanku­mous­ryhmiä. Lopulta ka­saarit onnis­tuivat organi­soi­maan vallankaappauksen Venäjällä. Lo­kakuun 1917 vallankaap­paus oli 100 % kasaarien operaatio, mikä tosin hämättiin kasaarien K. Marxin ja V. Leninin tätä kaappausta varten luomilla teorioilla. Historiallinen totuus on, että kasaarit suunnit­telivat, rahoittivat ja toteuttivat vallan­kaappauk­sen. Leninin johtama sadan juutalaisen ydin­joukko harjoitteli val­lankaappausta Sveitsin lomahotelleissa en­nen saapumistaan sinetöidyssä junassa Venäjälle. Juutalaiset pan­kit rahoittivat vallankaappauksen.

Kasaarien johtamat bolse­vikit murhasivat Venäjän val­lankaap­pauksen ensimmäisinä vuosina viral­listen lähteiden mukaan seu­raa­vat määrät ihmisiä (lisäksi kymmeniä tu­hansia siirrettiin keski­tysleireille ja pidettiin panttivankeina):

tsaariperhe (seitsemän kristittyä)

28 piispaa ja arkkipiispaa

6775 pappia

6575 opettajaa

8800 lääkäriä

54850 upseeria

260 000 sotilasta

150 000 poliisia

48 000 santarmia

355 250 älymystön edustajaa

198 000 työläistä

915 000 talonpoikaa

Murhien syyksi riitti leima ”luokkavihollinen” tai ”vasta­val­lan­kumouk­sel­linen”, mutta todel­lisuudessa venäläinen eliitti tuhot­tiin, jotta venä­läiset eivät kykenisi tekemään vasta­val­lanku­mousta kasaareita vas­taan. Kasaarit olivat kuitenkin pieni vähemmistö Venäjällä ja riski pal­jastua poistettiin mur­haa­malla venäläinen sivistyneistö.

Seuraavassa todistus siitä, että kasaarit todella ovat lihaksi tullut perkele:

”Juutalainen, joka tappaa kristityn, ei tee syntiä” (Sep­her Or Israel 177b). ”Kris­tittyjen hävittäminen on välttä­mätön uhritoimitus” (Jeesus sanoi juutalaisille: ”Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä.” (Joh. 8: 44). Jeesus tarkoitti tällä, että juutalaisten rabbien oppi ”isien perimätieto”, jonka he olivat ottaneet omasta päästään, oli perkeleestä ja teki tyhjäksi Jumalan Sanan. Jeesuksen jälkeen ovat juutalaiset rabbit vielä lisänneet tähän perimätietoon monenlaisia iljet­tävyyksiä ja tämä perimätieto on koottu laajaksi teokseksi, josta käytetään nimitystä Talmud. Talmud kääntää Moosek­sen kirjat eli Tooran perkeleelliseksi rasismiksi: kaikki lait sitovat vain juutalaisia, jotka ainoastaan ovat ihmisiä Tal­mudin mukaan. Talmudin mukaan muut kansat ovat eläinten ulostetta.

          Tässä muutamia otteita Talmudista ja Kabbalasta: Zohar II, 43a). ”Juutalaisten tulee aina yrittää pettää kristittyjä” (Zohar I, 160a). ”Juuta­laiset ovat ihmisiä, mutta kristityt eivät ole” (Kerithut 6b s. 78). ”Myös parhaat ei-juutalaiset pitää tappaa” (Avoda Zora, s. 26b). ”Ei ole luvallista ryöstää veljeä, mutta on luvallista ryöstää ei-juutalainen” (Baba Mezia, 61a).

Koska Talmud sisältää näin kauheita ohjeita, on sillä myös puolustus:

”Ei-juutalainen, joka vain vilkaiseekin Tal­mu­diin on tuomittu kuolemaan (Sanhedrin 59a) ja ”Keskus­tele­minen ei-juutalaisen kanssa uskonnollisista asioistamme olisi samaa kuin tappaa kaikki juutalaiset, sillä jos ei-juu­talaiset saisivat tietää, mitä me opetamme heistä, tappaisivat he meidät avoimella kadulla” (Libbre David 37).

Talmudin mukaan juutalaisten tulee valloittaa maailma ja tuhota kristityt, sillä he ovat muka itse kansana ”Messias”:

”Esittääkseni Messiaksen – ilman metafooraa, juuta­lai­nen kansa” (Kethubth IIIa, viite 4).

Talmud on tämän päivän ”juutalaisten” virallinen ideologia. Se on myös Israelin valtion virallinen ideologia. Israelin to­dellinen tarkoitus on koko maailman valloittaminen ja kris­tin­uskon tuhoaminen Talmudin mukaisesti. Mutta juu­talaiset ovat onnistuneet salaamaan tämän, ja moni luulee Israelia taval­liseksi valtioksi ja jopa ”jumalan valtioksi”. Jokainen ihminen, joka on omaksunut Talmudin opit, on kahdella jalalla kävelevä ilmielävä perkele ja Israelin valtio kirjaimellisesti perkeleen maanpäällinen valtakunta, jonka hävittämiseen jo­kaisen kris­tityn tulisi täydestä sydämestään pyrkiä.

          Teologisesti perkele on sama kuin kaikki helvetit eli kaikki ne kuolleet ihmiset, jotka rakastivat itseään ja maailmaa enemmän kuin Jumalaa ja taivasta. Helvetit vaikuttavat kaik­kiin ihmisiin, mutta ainoastaan Talmudin mukaan elävillä on suora yhteys pahimpiin helvetteihin. Talmud on syntynyt hel­vettien virtauksesta eli siis perkeleestä. Sanassa Talmud on ”metsätalon asevarasto” (Jes. 22: 8.), mikä tarkoittaa vas­taavaisuuksien tieteen mukaan ihmisen omasta älykkyy­destä lähteviä pahuuksia ja vääryyksiä.

”Taas perkele otti hänet kanssansa sangen korkealle vuorelle ja näytti hänelle kaikki maailman valtakunnat ja nii­den loiston ja sanoi hänelle: ’Tämän kaiken minä annan sinulle, jos lankeat maahan ja kumarrat minua’.” (Matt. 4: 8-9).

Juuri tätä perkelettä ”juutalaiset” kumartavat. Tästä perke­leestä lähtee himo vallata koko maailma ja alistaa kaikki kansat orjuuteen. Juutalaiseen uskontoon eli talmu­dismiin ei kuulu lainkaan kuolemanjälkeinen elämä. Juuta­laisen onni on olla rikas ja mahtava maallisessa elämässään. Eli juutalaisuus ei ole uskonto, vaan poliittinen maailman­valtaukseen pyrkivä liike.

          Myös Martti Luther oli perehtynyt Talmudiin ja kir­joittaa siitä kir­jassaan ”Juutalaisista ja heidän valheistaan”. Luterilainen kirkko on pelkurimaisesti hylännyt tämän Luth­e­rin ansiokkaan teoksen. Luther sa­noo mm.:

”Kirjoittavathan heidän Talmudinsa ja rabbiininsa, ettei muka tap­pa­minen ole synti, jos joku juutalainen tappaa pakanan, vaan sil­loin, jos hän tappaa jonkun israeli­laisen veljensä. Ja jos hän ei pidä jolle­kin pakanalle antamaansa valaa, se ei ole synti. Siis: gojimeilta va­rastaminen ja ryöstäminen (kuten he koronkisko­misel­laan teke­vät) on muka jumalanpalvelusta.”

”Sen vuoksi, missä näet oikean juutalaisen, sinä voit hyvällä omalla tunnolla tehdä ristinmerkin ja ilman muuta varmasti sanoa: tuossa menee ilmielävä perkele.”

Juutalaisten pyrkimys maailmanvaltaan ja toisten kansojen heikentämiseen käy ilmi myös tohtori Mandelsteinin ava­jaispuheesta Baselin sionistikonferenssissa 29.8.1897 (Le Temps, 3.9.1897):

”Juutalaisten tulee käyttää kaikki keinot ja kaiken val­tansa es­tääkseen kaikkien muiden kansojen nousun ja menestyksen, jotta saavutamme his­toriallisen tavoit­teem­me s. o. maailman­vallan.”

          Viimeisen tuomion (päättyi henkimaailmassa vuonna 1757) jälkeen ihmisten tahdonvapaus planeetallamme palautui. Ka­saari­kansassa elänyt perkele pääsi vapaaksi oltuaan tuhat vuotta vankeudessa (n. 740-1757, Ilm. 20: 1-3). Ka­saarien maailmanvaltaus ja kristikunnan tuhoaminen alkoi. Tätä tar­koittaa lause ”sen jälkeen pitää hänet päästettämän irti vähäksi aikaa” (Ilm. 20: 3). Nyt ka­saarit näkivät mahdollisuutensa ryöstöön ja valloitukseen: lännessä oli rikkaita valtioita, jotka olivat kristittyjen hallussa.